perjantai 16. toukokuuta 2014

Ihan rikki

Pääsykokeeseen on tänään 6 päivää.

Ja viimeiset kolme päivää minä olen itkenyt enemmän kuin koskaan, nukkunut tunnin vuorokaudesta ja pistänyt suuhuni kokonaisuudessaan pari riisikakkua, limua ja alkoholia.

Joskus elämä ottaa yllättävän käänteen ja tuntuu siltä, että kaikki mihin ennen niin vahvasti uskoit, on ollut yhtä suurta peliä, jonka ei koskaan ole ollut tarkoituskaan päättyä sinun voittoosi.
Olo on petetty, lohduton ja vihainen.  Ymmärtäväinen en osaa vielä olla, mutta tajuan kyllä. Kyllähän minunkin pitää saada kasvaa ja olla uusi itseni aivan itsekseni. Siltikin se sattuu, nähdä kuinka joku on jo päästänyt irti, vaikka itse haluaisi vain puristaa kovempaa.

torstai 8. toukokuuta 2014

Ihmiskoe(ttelemus)

Tasan kahden viikon päästä toivon istuvani skumppapullo sylissäni ystäväni olohuoneessa huojentuneena hyvin suoritetusta kokeesta.

Kaksi viikkoa on lyhyt aika. Se on myös pitkä aika. Hyvin loogista ja epäloogista samanaikaisesti. Kahdessa viikossa ehtii lukea tenttiin. Paukuttaa vaikka kolme kirjaa kannesta selkään ilman suurempaa ahdistusta. Tentissä voi kirjoittaa vähän aiheen vierestä ja ohi kirjasta kunhan osaa pääasiat osimoilleen noin tai näin. Pääsykoe on kuitenkin raadollinen motivaatiotesti. Se ei mittaa ainoastaan osaamista, vaan myös sitä kenen pokka pitää (tai pettää), kenellä on paras muisti ja kuka osaa soveltaa oppimaansa tietoa. Puoli vuotta on pitkä aika valmistautua koitokseen, joka kestää neljä tuntia, ja jonka lopputulos määrittää koko loppuelämän suunnan.

Kahdessa viikossa saa kuitenkin paljon aikaiseksi, ainakin haluan uskoa näin. En tuntenut minkäänlaista pistoa sydämessäni jättäessäni työpaikkani ja sen kaaosmaisen tilanteen taakseni, kun astelin ulos konttorin ovista. Kirjoitin poissaoloviestiin "en ole tavoitettavisssa", vaikka oikeasti kirjastostahan minut tavoittaisi jos haluaisi. Harkistin hetken ajan myös makuupussin raahamista repussa mukanani kirjastoon ja piiloutumista hyllyjen väliin yöksi. Meikällä menee pahasti överiksi monikin juttu.

Jotta seuraavista viikoista ei tulisi kuitenkaan liian helppoja, olen lupautunut ihmiskokeeseen, jonka tarkoituksena on tehdä minusta kireä salikissa kesän aikana. Saliohjelmani muuttui täysin viisijakoisesta kaksijakoiseksi (periaatteessa yksijakoiseksi, sillä vain yksi liike erottaa päivän ohjelmat toisistaan) ja ruokavaliosta karsittiin lähes kaikki hiilihydraatit pois. Kuulostaa rankalta, ja sitä se varmasti onkin. Kahden ensimmäisen treenipäivän jälkeen olo oli kuin jyrän alle jääneellä. Jo ensimmäisenä päivänä sain laittaa "valkulle" viestiä: "Jumaleissön, täähän toimii!"  Kipeä keho, parempi mieli.

torstai 17. huhtikuuta 2014

34.

Suomalaisen blogosfäärin pursuillessa yli äyräidensä päätin minäkin kantaa avuttoman korteni tähän valtaisaan kekoon ja päästää sekavat ajatukseni valloilleen.

Minua vielä tuntemattomille haluan mainostaa mielenterveyteni taipumusta järkkyä ja erittäin huonoa huumorintajuani. Kaikessa yksinkertaisuudessaan olen 23-vuotias, täl puol jokkee asustava, työssäkäyvä ex-yliopisto-opiskelija, jonka kevään 2014 tavoitteena on takoa niin paljon tietoa päähän ja niin paljon rautaa habaan kuin mahdollista.

Haen yliopistojen yhteishaussa opiskelemaan psykologiaa Joensuuhun Itä-Suomen yliopistoon, eikä ole muuten eka kerta, kun meikäläinen käy kolkuttelemassa psykan laitoksen ovia. Viime keväänä meni vähän överiksi tuo lukeminen ja "normi"päivänä kello soitti 5:15, jolloin en ehtinyt muuta kuin pukea päälle ja polkea silmät ristissä kirjastolle varaamaan paikkaa. Facebookiin päivitin huhtikuussa 2013: "13 tuntia kirjastolla lukemassa". Tähän päälle vielä uusi työ ja mukavana yllätyksenä 'osa-aikaisen' työtekijän tunnit hipoivat lähemmäs 30-40 tuntia viikossa.

Viimeisimmästä viisastuneena on tänä keväänä pääsykoeprojekti otettu hieman rennommin rantein. Siitä huolimatta, että lähes kaikki vapaa-aika menee lukemiseen, en koe olevani yhtä stressaantunut kuin vuosi sitten. Lukuunottamatta paria paniikkikohtausta ja poikaystävän olkaa vasten itkettyjä lukuisia "enmäosaamitäänenmäpystyenmäjaksa" stressikyyneliä, huomaan olevani yllättävän rauhallinen. Halu luovuttaa on tullut useamman kerran kuin viime vuonna, sillä kahden laajan aineiston omaksuminen tuntuu ajoittain ylitsepääsemättömältä. Psykologian pääsykoe on 34 päivän päästä. Se on myös 34 päivää, jotka minulla on mahdollisuus käyttää tarpeellisen tehokkaasti ja merkityksellisesti.